DAY 10

Rakastan tätä kaupunkia, sunnuntaisin. Kun asuu keskustassa ei koiran kanssa lenkkeily ihmisten seassa mitään nannaa ole. Lähikauppanikin sijaitsee ostoskeskuksessa, joten kaupassa käynti on aina yhtä sirkusta. Mutta rakastan keskustassa asumista. Varsinkin sunnuntaisin. Kun aamulla lähtee lenkille, voi kävellä pääkadun päästä päähän ja nähdä vain muutaman ihmisen. Ihanan rauhallista.
Olisi ihanaa tehdä pidempiä lenkkejä, mutta kun on lunta ja kylmä. Ja jäätä. Hyi.

Tänään olen vain siivoillut ja tehnyt hyvää (ja halpaa) ruokaa.
Ja ihanaa, 2 päivää palkkaan!
Tosin siinä ei ole mitään muuta siistiä kuin maksaa laskut. Mulla on niin järkyttävän monta avaamatonta laskua jotka pitää maksaa. En edes halua tietää paljon mulla menee rahaa niihin. Ja en tiedä riittääkö rahani edes laskujen maksuun. Hui.
Sitten on vielä kaikkia puolitärkeitä asioita mitä pitäisi ostaa. Esim. hiusväriä jne. Koirallekkin pitää ruokaa käydä ostamassa. Periaatteessa en edes halua että on palkkapäivä.

Mulla on hirveä läheisyyden kaipuu. Itkettää, kiukuttaa. Olla yksin siis. Välillä mietin miksi valitsin villin sinkkuelämän kun olisin voinut mennä naimisiin ja hankkia lapsia miehen kanssa jota rakastan? Ja miehen lompakkokaan ei niin tyhjä ollut..
Nyt vietän iltani yksin kotona, ilman kukaan halaamasssa mua ja tekemässä ruokaa mun kanssa.
Ymmärrän itseäni että halusin erota, koska en ennen ollut viettänyt sitä "villiä sinkkuelämää" aikuisena. Tai no riippuu miten aikuisena olon ottaa. Tätä ennen olin sinkkuna viimeksi joksu 17 vuotiaana. Ennen kuin aloin seurustelemaan mieheni kanssa.
Nyt sinkkuelämää vietetty n. 8 kk. Siitä on jo tulossa tylsää.
Mutta mennyttä aikaa ei voi ottaa takaisin. Ero on ero. Siitä ei yli pääse.

Tänään ostettu:

Ruokaa n. 4,50 e

Rahaa: 

Tilillä 3,10 e

Säästötilillä 0 e