Ei mennyt suunnitelmat niinkuin leffoissa. Heräsin aamulla sängystäni (omasta onneksi) pää kipeänä ja nuhaisena.
Tämä ei johtunut flunssasta vaan viinistä. Baarin viinistä. Kaveri sai minut baariin. En kyllä juonut kuin kaksi lasia valkkaria, mutta kuitenkin lähdin. Kaveri maksoi taksini kun suostuin lähtemään hänen kanssaan.
Aamulla melkein heti herättyäni lähdin sitten krapulahamppareille. Ylihinnoiteltua ruokaa sanoisin. Tai siis miksi en vain voinut syödä jotain mitä mulla oli jo valmiiksi kaapissa? En tajua. Nyt kun päänsärky on voitettu, pääsin koneelle kirjoittelemaan.
Sain äitiltä eilen 50 euroa, mikä oli suhteellisen iso summa. Kävin vaatekaupassa (ei olisi pitänyt). Mukaan ei onneksi lähtenyt kuin kaksi ale-paitaa. Mutta löysin täydelliset farkut vihdoinkin, joita olen etsinyt muutaman vuoden ajan. Toivon että niitä on vielä tiistaina. Tulee suru puseroon jos niitä ei ole. Onneksi eivät ole kalliit.
Kattelin eilen vähän jo kirppistavaroitani. Surutta heitin kassiin monet kengät ja hameet jo. En minä niitä kuitenkaan enää käytä. Huomasin kuinka paljon mulla on suhteellisen samannnäköisiä vaatteita ja kenkiä. Pitäisi ehkä miettiä tarkemmin ostaessa että mitä ostaa.
Illalla olen kuulemma menossa ravintolaan syömään. Kaveri vain ilmoitti että tänään mennään. Hän tarjoaa. Miten sitä onkaan niin vaikea päästä vanhoista rutiineista irti? Meillä on kaverin kanssa pieni traditio että aina kun ollaan oltu yhdessä viinillä, seuraavana päivänä mennään ulos syömään. Yleensä käydään myös leffassa. Mutta tänään ei taideta mennä.
Elintaso on hassu asia. Kun on tottunut tiettyyn elintasoon, siitä on vaikea poistua ja siirtyä halvempaan elintapaan. Opiskeluaikoina en kitkuttanut nuudeleilla. Äiti ja töissäkäyvä avopuoliso rahoittivat elämääni Kelan tukien jälkeen. Noihin aikoihin en juonut sen verran kuin nyt. Herran jumala, jos olisin silloin miettinyt että voisi käydä joka viikonloppu baarissa niin apua! Kävin ennen baareissa n. kerran kahdessa kuukaudessa. Jos jollain oli synttäreitä tai vastaavia juhlimisen aiheita. Mikähän mulle tuli? Varmaan pitää hankkia poikaystävä että rauhoitun. Mutta ei sitä rakkautta löydy noin vain. Eikä voi seurustella jonkun kanssa vain sen takia että saa itsensä rauhoitettua. Koska kun eroaa, villiminä tulee taas esiin.
Elämä on hassua, todella hassua.
Jostain syystä lueskelin Taloussanomien sivuilta juttuja elintasosta, palkoista, veloista ja sen sellaisesta. Pelottavaa luettavaa jollain lailla. Tuo lukuhetki taisi avata silmiäni vähäsen. Ei mun olisi ikinä pitänyt ajaa itseäni tähän tilanteeseen. Kyllä mä olisin pärjännyt hyvin.
Haluan elämäni kuntoon. Pakko saada.
Tänään (tai siis eilen) ostettu:
Vaatekauppaan n. 10 e
Ruokakauppaan n. 10 e
Baariin n. 10 e
Tupakkaa 4 e
Rahaa:
Tilillä 15 e
Säästötilillä 0 e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti